Hapenottokyvyllä tarkoitetaan sitä, miten hyvin hengitys- ja verenkiertoelimistön kuljettaa happea ja kuinka hyvin lihakset käyttävät sitä energiantuotantoon, kun rasitus on äärimmäinen. Hapenottokykyä voidaan siis pitää kestävyyskunnon mittarina, joka perustuu verenkiero- ja hengityselimistön kuntoon. Oman kykynsä voi testata lukuisten erilaisten testien avulla. Hapenottokyky taulukko puolestaan auttaa suhteuttamaan ja tulkitsemaan saatuja tuloksia sen mukaan, miten ne sijoittuvat keskiarvoon nähden.
Hapenottokyky taulukko helposti tulkittavissa
Hapenottokykyä voi testata myös omin päin esimerkiksi tunnetulla Andersenin testillä, jossa juostaan 20 metrin matkaa 10 minuutin ajan tauottaen juoksu ja lepo 15 sekunnin välein. Saadut tulokset voi syöttää taulukkoon, joka perustaa tuloksensa siihen, millainen hapenottokyky luokitellaan hyväksi missäkin iässä. Luotettavammin testin saa teetettyä kuitenkin esimerkiksi kuntoa testaavilla kuntosaleilla.
Kuntotesti taulukko kertoo, että normaali, keskimääräinen hapenottokyky on 38 ml/kg/min 40–45-vuotiailla miehillä ja saman ikäisillä naisilla 33 ml/kg/min. Jos kyseessä on henkilö, joka ei ole harrastanut urheilua, arvio voi olla noin 25 ml/kg/min. Suurin koskaan mitattu hapenottokyky on ollut juoksijoilla John Ngugi ja Dave Bedford. Se oli hämmästyttävät 85 ml/kg/min.
Hyvä kunto on terveyskysymys
Hyvä peruskunto vaikuttaa terveyteen monin tavoin myönteisesti. Sen ansiosta hengitys- ja verenkiertoelimistö toimivat parhaalla mahdollisella tavalla. Liikunta edistää ja ylläpitää verisuonten, sydämen ja keuhkojen terveyttä sekä parantaa veren sokeri- ja rasvatasapainoa. Lisäksi liikkuminen ja kunnon ylläpitäminen auttavat painonhallinnassa, joka on niin ikään ensisijaisesti terveyskysymys. Painonhallinnalla saa myös liikunnan tuntumaan huomattavasti helpommalta.